Ne penteleet laskivat historian yo-kokeeni pisteitä niin roimasti, että vahva L romuttui E:ksi. Ironista sinänsä, että kun vielä täydellisesti munaamani äidinkielen arvosana nousi muutamalla pisteellä ylöspäin, kokonaispisteeni yliopiston pääsykokeita ajatellen nousivat. LEEMM muuttui EEEEM:ksi, mikä ei näin jälkikäteen ajatellen ole ehkä sittenkään niin huono vaihtokauppa.
Asiasta kukkaruukkuun, Eoin Colferin uusin tekele Siipimies nököttää yöpöydälläni odottaen luetuksi tulemista. Minkäköhänlainen se on lukukokemuksena, lähempänä Supernaturalistia vai Toivomuslistaa? Viljeleekö se samanlaisia huvittavia henkilöhahmoja kuin Artemis Fowleissa esiintyvä Foaly tai Supernaturalistissa hääräävä Cosmo? Millainen maailma Siipimiehen takana on, enemmän teknologiaan vai taikuuteen keskittynyt? Rakastan Colferin kirjoitustapaa ja hänen luomiaan maailmoja, enkä kerta kaikkiaan jaksaisi odottaa, että pääsen lukemaan lisää hänen tekstiään.
Pääni ei kuitenkaan vain anna periksi juuri nyt. Olen viimeisen viikon lähinnä tärissyt ja mököttänyt työhuolien aiheuttaman stressin (ja töissä sattuneen välikohtauksen) takia, enkä ole saanut luettua mitään. Yritän kovasti tyrkkiä yliopiston pääsykoekirjoja romaanien edelle, mutta mieleni tuntuu ajelehtivan kuin pesusieni aavassa valtameressä. En ole saanut keskitettyä energiaani oikein mihinkään, paitsi ehkä Stephenie Meyerin Houkutukseen viime tiistaina. Kunpa minun pääni kestäisi paremmin stressiä ja painetta!
Tunnun olevan muutenkin tällä hetkellä vähän heikoilla jäillä. Minun on vaikea sisäistää ajatusta siitä, että lukio on loppunut; ihan kuin olisin yhtenä päivänä vain lakannut menemästä sinne. Minun on hankala ajatella, että aloitan syksyllä yliopistossa, jos käy hyvin. Etten näe lukiotuttaviani enää, ainakaan kovin pian. Koko työpaikkaepisodi tuntuu suorastaan absurdilta, ja kaikki tämä stressi… äh. Ihan kuin joku muu eläisi minun elämääni. Ja lakkiaiset. Voi ei. Minä maksaisin mitä tahansa, jos voisin lintsata lakkiaiset. Minulla on jotenkin niin typerä ja naiivi olo.
Valvoin viime yönä viiteen vain miettien. En ajatellut mitään erityistä, kunhan murehdin ja märehdin asioita, joille en voi mitään. Kaivoin lopulta mp3-soittimeni esiin rauhoittuakseni, ja nukahdin Aquan Goodbye To The Circusin kertosäe mielessäni.
Goodbye to the circus
We hope you enjoyed the show
Now it’s nearly at the end
But it will be back, you know.
Lähetetty Perjantaina, 16. Toukokuuta 2008 kello 16:44. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Sinä sentään olet yrittänyt. Minä en ole edes jaksanut lukea pääsykokeisiin mitenkään ahkerasti. En lukenut kirjoituksiinkaan juurikaan, ainoastaan matematiikkaa ja kemiaa luin muulloinkin kuin koetta edeltävän päivänä, ja niitäkin vain kaksi päivää kumpaakin. No, läpi menivät ja kuulemma hyviäkin arvosanoja tuli, saa nähdä jaksaako käydä kyselemässä.
Lakkiaiset - varsinaisista juhlista puhumattakaan - minäkin haluaisin välttää, en ole koskaan pitänyt moisista tilaisuuksista.
Anteeksi, en saanut kirjoitettua lainkaan normaalin tasoni mukaisesti.
Toukokuu 17, 2008 kello 01:56