Toiset lukevat yliopiston pääsykokeisiin kahdeksan tuntia päivässä.
En minä.
Ei sillä, etten yrittäisi. Essiivit, translatiivit, nominien ja verbien taivutusluokat, possessiivisuffiksit, predikatiivit, objektit, subjektit, attribuutit, adverbiaalit ja muut kielioppirojut ovat käyneet parin viime kuukauden aikana hyvin tutuiksi. En ole silti päässyt vielä kielioppikirjan loppuun saakka, ja pelko siitä, etten pääse yliopistoon, on kova. Puhuin taannoin opon kanssa, ja laskimme, että yo-arvosanoista saamieni pisteiden ansiosta riittää, että saan pääsykokeesta puolet pisteistä.
Sekin tuntuu yhtäkkiä paljolta.
En oikein tiedä, miten kuvailisin kokemaani ahdistusta. Munasin äidinkielen ylioppilaskokeen, mokasin mediadiplomityöni, pääni räjähtää, olen surkea kieliopissa, donitsit tanssivat pääni ympärillä, näen pinkkejä elefantteja. Ja minä haen yliopistoon lukemaan suomea.
Kaupan päälle siskoni jauhaa minusta kylillä paskaa, tietokoneeni ja siinä sivussa kotisivuprojektini räjähtivät, masennus on taas nostanut rumaa päätään ja silmämigreeni on lyönyt minut lattialle. Nyt on kevät, ulkona on sinivuokkoja, pääni sisällä salamoi ja leivotaan pizzaa.
Olen lukenut viiden vuoden takaisia ystäviltä saatuja viestejä ja itkenyt. Niin moni ihminen on kadonnut. Olen hakenut kirjastosta sylikaupalla romaaneja ja hukuttautunut niihin. En ole lukion aloittamisen jälkeen juuri ehtinyt lukea, mutta nyt oli järjestettävä aikaa. En enää muistanut, miten paljon rakastan lukemista.
Olen rypenyt muistoissa ja päntännyt nominien yhdeksäätoista taivutusluokkaa yömyöhään. Olen katsellut Salaisten kansioiden uusintoja ja pakoillut hullua roolipelifriikkiä, joka saa osoitteeni aina selville, minne ikinä muutankin. Olen katsellut, kuinka palaneen autiotalon jäännöksiä on raahattu puskutraktorien voimin toisaalle. Olen vertaillut ulkoisten Firewire-kovalevyjen hintoja ja kironnut optiselle hiirelle sopimatonta hattivattihiirimattoani. Olen lähettänyt yli kuusikymmentä kesätyöhakemusta ja havainnut kaikkien kadonneen mustaan aukkoon.
Viime yönä luonnostelin uuden Pimeänpelkääjän ulkoasun muistikirjaani siltä varalta, ettei tietokoneeni kovalevyltä saada mitään pelastettua. Sain kaivettua Imageshackista myös uuden Shinatryan luonnoksen.
Olin keskiviikkona päivän keikkatöissä pilkkomassa persiljaa.
Helvetti, mikä hullunmylly.
Lähetetty Maanantaina, 28. Huhtikuuta 2008 kello 12:51. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Tähän ei voi enää mitään muuta sanoa, kuin iloista vappua.
Huhtikuu 29, 2008 kello 18:23Ihana sanonta muuten tuo donitsien tansimminen, saanko lainata sitä joskus omaan puheeseeni jos tilanne vaatii :)?
Kaverini lukevat yliopistojen pääsykokeisiin ja minä odotan kieli vyön alla jos saisin kutsun ammattikorkeiden valintakokeisiin. Ennen ammattikorkeiden hakuajan umpeutumista 11.4 klo 16.15 stressasin monen monta kuukautta, että saisin ykkösvaihtoehtoni ennakkotehtävät täydellisiksi - tai vähintään niin että saan niistä 5 pistettä että saan kutsun valintakokeisiin. Maksimipistemäärä on siis 20 pistettä.
Kutsujen pitäisi tietojeni mukaan tulla ensi viikolla, kokeet ovat kesäkuun alussa. Pohdin että hakisin talkootöihin festareille, vaikka pitäisi tehdä oikeita töitä ja kerätä rahnaa jos joutuu (lue: pääsee) opiskelemaan sinne minne haluaa.
Kyllä se siitä. Usko pois, jos et usko niin leiki että uskot. Se toimii, aina.
Huhtikuu 29, 2008 kello 21:04Maikkis, siitä vaan.
Möbs, yritys hyvä kymmenen, tulos pyöreä nolla. Minä en meinaa millään saada asioita pois päästäni. Hirvittää ja pelottaa, samaan aikaan olen toiveikas.
Elämä on.
Toukokuu 6, 2008 kello 15:38