MediadiplomiKestohymy ja sen asettamat odotukset
Wide esitti taannoin hyvän huomion, joka on vaivannut mieltäni siitä asti. Miksi vanhemmat eivät ymmärrä, että lasten mielestä se halvin mahdollinen joulukalenteri on yleensä kaikkein paras?
Tunnen paljon ihmisiä, jotka saivat lapsena aina jonkin muka hienon ja kalliin joulukalenterin. Samat lapset olivat sietämättömän kateellisia viiden markan halpiskalenteristani.
Ai miksi?
Koska siitä sai joka päivä pienen palan suklaata ja koska se suklaa ei maistunut tavalliselta Fazerin siniseltä. Koska sen pienten luukkujen takaa paljastuvissa taustoissa oli joka päivä eri kuva, joka oli kaiken lisäksi vielä peilikuvana suklaapalassa. Vielä viikkojenkin jälkeen pystyi muistamaan, minä päivänä luukusta oli tullut nalle ja milloin lahja, ja jos ei muistanut, sen pystyi aina tarkistamaan luukun takaa. Siihen kalenteriin kiteytyi joulunodotus.
Järkytyin aikanaan, kun tajusin, ettei “hienommissa” joulukalentereissa ollut näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi kahdeksan euron Fazerin joulukalenterissa oli tasan kahdeksaa eri sorttia konvehteja, ja joka yhdeksäs päivä luukun takaa paljastui täsmälleen samanlainen suklaapala. Se maistui aina Fazerin siniseltä. Kuvia ei paljastunut, ja kaiken huipuksi luukut oli vielä leikattu konvehtien muotoon. Kaikki yllätyksellisyys oli riivitty pois.
Kinderin joulukalenterista tuli pääsiäismunia ja Haribon tekeleestä läpikuultavia nallekarkkeja.
En tunne yhtään lasta, joka haluaisi joulukalenterista kuviosuklaan sijaan pääsiäismunia, pieniä leluja, tarroja, purukumia, hedelmäkarkkeja tai tylsiä suklaapalloja. Uskon myös vakaasti tietäväni, miksi.
Mitä ne vanhemmat ajattelevat napatessaan lapsilleen kalleimman mahdollisen kalenterin kaupan hyllyltä, vaikka lapset pyytäisivät muuta? Luulevatko he todella, että hinta korreloi lasten tyytyväisyyden kanssa?
Vai onko se liian noloa ostaa halpisjoulukalenteri, kun olisi varaa kalliimpaankin?
Lähetetty Torstaina, 6. Joulukuuta 2007 kello 13:27. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
MediadiplomiKestohymy ja sen asettamat odotukset
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Veikkauksen joulukalenteri on minulle ollut (lähes) aina se paras ja jännittävin joulukalenteri.
Halpiskalenterien suklaasta minä en ole koskaan oikein pitänyt.
Joulukuu 6, 2007 kello 16:18Se halpiskalenterin suklaa ei kauhean hyvää ollut. Mutta mielummin minä sellaisen nappaisin joka päivä kuukauden ajan, kuin sen Fazerin suklaan tai Dumle-karkin. Nykyään kun valikoimat ovat kasvaneet ja vaihtoehtoja riittää, täytyy aina kokeilla jotain uutta. Ja onhan se hieman tylsän ja vanhanaikaisen äidin merkki jos kaupan kassalla ei hihnalle lätkäistäkään uusinta Haribon “hienoa, mutta ei törkeänkallista” kalenteria, vaan se tavallinen euron-kahden pahvikalenteri.
Itselläni ei tänävuonna ole kuin partiolaisten kuvakalenteri.
Joulukuu 9, 2007 kello 19:03