AbsurdiaNightwish versus Tarja Turunen
Karmeissakin päivissä voi olla valopilkkuja.
Heräsin kuumeisena ja lähdin silti kouluun, koska tänään oli matikkaa (se sama kurssi, jonka reputin jo kerran). Ennen lähtöäni laitoin sekavassa mielentilassa vessapaperia jääkaappiin, pakkasin kirjat laukkuun (siihen väärään) ja uitin suodatinpussia vesilasissa. Sitten myöhästyin junasta ja saavuin myöhässä ryhmänohjaustuokioon vain huomatakseni, ettei sitä edes pidetty tänään, ja että olin tullut tämän takia tunnin turhan aikaisin kouluun.
Lakitiedon tunnilla kuuntelin mitä sanottiin, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Ennen matikantuntia tajusin, että laukkuni oli täynnä kynttilöitä, mutta matikankirjasta ei ollut tietoakaan. Kävelin huojuen ja sekavana opettajan pakeille, nappasin päivän tehtävät mukaan ja painelin kotiin. Ei siinä tilassa kannata edes yrittää laskea mitään.
Junassa vastapäätä istui mies. Hassun näköinen. Ei ollut suomalainen, ei eurooppalainen, ei afrikkalainenkaan. Aasialainen tai eteläamerikkalainen, kenties?
Hän puhutteli minua. Selvällä suomella. Hyvällä suomella. Sanoi menevänsä jouluksi Muonioon. Kysyin miksi, ja hän sanoi, että oli asunut Helsingissä 27 vuotta käymättä koskaan Pohjois-Suomessa. Hän sanoi, että pohjoisessa olisi lunta. Samalla tavalla kuin Tiibetissä. Hän sanoi olevansa kotoisin sieltä.
Tapa, jolla hän puhui Muoniosta, sai minut hymyilemään koko loppumatkan ajan.
Onhan sen täytynyt olla melkoinen paukku, muuttaa 27 vuotta sitten Tiibetistä Suomeen.
Lähetetty Torstaina, 8. Marraskuuta 2007 kello 21:14. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
AbsurdiaNightwish versus Tarja Turunen
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.