Mitä ajattelin tänäänElämää ompun kanssa, osa 2
Kun heinäkuun alussa tilasin elämäni ensimmäisen Macin, järsin kynsiäni yötä päivää. Moni tuttu kuittaili minulle koneen kalliista hinnasta suhteessa pc-kannettaviin, kysymyksiä oli paljon enemmän kuin vastauksia ja MacBookeissa havaittujen vikojen lista pitkä. OS X:n logiikkaa taas kuvattiin täysin Windowsista poikkeavaksi, ja näyttö kuului olevan todella pieni, 13,3 tuumaa. Vielä kun verkkolasku oli mitä mielenkiintoisimmassa muodossa, suomalaiset viitenumerot eivät toimineet ja koneen sijaintipaikaksi ilmoitettiin hyvin pian Shanghai, alkoi kynsien jyrsiminen sattua.
Kone tuli silti ajallaan. Se nökötti eräänä tiistai-iltana töistä tullessani huoneeni oven vieressä orvon näköisenä hieman kolhiintuneessa pahvilaatikossa. Velipoika oli ottanut lähetyksen vastaan, eikä edes kertonut minulle.
Avasin laatikon, laitoin piuhan koneen ja pistorasian välille ja painoin virtanappulaa. Ja se toimi, uskomatonta kyllä, heti. Kysyen ainoastaan nimeni ja koneelle tulevan salasanan legopalikkamainen vempele raksutti hetken ja ilmoitti sitten olevansa valmis. Näyttö ei vaikuttanut 13-tuumaiselta vaan paljon suuremmalta, ja viimeistään ensimmäinen pling-merkkiääni sai ilon virtaamaan suonissa. Pc:ni äänet eivät ole toimineet neljään vuoteen!
Totuttelua tosin albiinokannettava vaati. MacBook tuntui oudolta näppäimiä myöten. En ollut ennen nähnyt minkään koneen näppäimistössä sellaisia välejä. Tarkemmin ajatellen en ollut nähnyt valkoista kannettavaakaan. Oudompaa oli tosin vielä se, että Internet toimi, vaikka sitä ei oltu koskaan asennettu. Räpyttelin silmiäni monta sekuntia sangen häkeltyneenä ja valmiina tappelemaan kolme tuntia Internet-asetusten kanssa, kuten muutamaa päivää aiemmin olin tehnyt operaatiossa nimeltä Windwos Vista.
Seuraavaksi tappelin puoli tuntia ohjelmien asennuksen kanssa ja alennuin lopulta katsomaan ohjeista, kuinka ohjelmia asennetaan. Hakkasin päätäni seinään tajutessani, että kuvake pitää vain siirtää “Ohjelmat”-kasioon. “Unohda se Windows-logiikka”, minulle oli sanottu. Aloin pikkuhiljaa olla taipuvainen uskomaan neuvoa.
Asensin pikaviestintää varten Adiumin ja jaksoin ihmetellä sitä, miten Windowsille ei ollut samanlaista ohjelmaa. Jotenkin Adiumin logiikka tuntui paljon paremmalta kuin MSN Messengerin. Tai Mirandan.
Sitten oli vielä se sujuvuus. Koneen nopeus oli virkistävällä tavalla uutta vuosia vanhan leivänpaahdin-pc:ni jälkeen. Touchpadkin toimi kiitettävästi, paremmin kuin kokeilemieni pc-koneiden lituskat. Kahdella sormella tapahtuva vierityspalkkien vierittäminen ei taida olla vakituinen ominaisuus kaikissa kannettavissa.
Pähkäilin kaksi tuntia ennen kuin oivalsin, että “sijoita” on itse asiassa sama komento kuin Windowsin “liitä”. Ja jossain välissä tajusin, että jotakin puuttui. Virustorjunta. Selasin nettiä hetken ja sain selville, ettei sellaista tarvita.
Olin positiivisesti yllättynyt. Olen edelleen. Windowsissa pitää asentaa, painaa seuraava, tapella toimimattomien “peru” ja “ok” -ilmoituten kanssa ja käynnistää kone uusiksi. OS X:ssä tarvitsee vain nojata taaksepäin ja hymyillä.
Kuin sokeriksi pohjalle sain vielä eilen kuukauden huollossa seikkailleen iPodini takaisin ja tökkäsin sen ilman asennusta koneeseen. Kas, se toimi. Windowsissa oli pitänyt ajaa asennusohjelma ja päivittää se vielä kahdesti, eikä kone silti meinannut tunnistaa vehjettä. Tosin on myönnettävä, että ompun odottaisi tulevan toimeen toisen ompun kanssa.
En vielä osaa käyttää OS X:ää täysin sujuvasti, mutta opettelu on hyvässä käynnissä. Lokakuussa päivitän käyttöjärjestelmän Leopardiin ja hommaan tähän sivuun Windowsin kuvankäsittelyä varten. Siihen asti on hoidettava kuvankäsittely puuceen puolella.
On tässä matkan varrella jo joitain moitteitakin tullut, kuten se, että taatusti Mac-yhteensopivaa hiirtä oli vaikea löytää (ja sitten kun sellainen löytyi, hinta oli suolainen). Cd-asema raksuu kummasti, kun sinne tökkii levyjä, mutta tämä on kuulemma normaalia. Last.fm:n ohjelma taas kuumentaa konetta kiitettävästi, mutta siinäkään vika ei taida varsinaisesti olla koneen, jonka tehoista Last.fm haukkaa helposti puolet. Soikko-oikoluku ei toimi OpenOffice.orgin tai NeoOfficen kanssa, ja näppäinoikoteitä on paljon. Välillä niitä on heikkomuistisen vähän hankalampi muistaa. Enkä ole keksinyt, kuinka Safariin saisi tallennettua salasanoja. Firefox tai Opera ei niitä jostain syystä muista, vaikka olenkin asetuksista niin säätänyt.
Kaiken kaikkiaan alkaa kuitenkin näyttää siltä, että laadusta kannatti maksaa ja että tein oikean valinnan. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut, en edes silloin kun kone meni ensimmäisen kerran nukkumaan ja sain melkein sydänkohtauksen näytön pimennyttyä. Jouduin menemään toisiin kesätöihin tämän tietokonehankinnan takia, mutta kyllä on sanottava, että kannatti.
Lisää havaintoja ja yleistä hapatusta yhteiselon alkutaipaleesta Macin kanssa luvassa myöhemmin.
Lähetetty Torstaina, 2. Elokuuta 2007 kello 22:30. Osion Muu tietokonehömppä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Mitä ajattelin tänäänElämää ompun kanssa, osa 2
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Minulla on myös Mac, iMac oikeastaan. En kyllä omilla rahoillani sitä ostanut. Tuossa alkukesällä sen sain.
Elokuu 27, 2007 kello 20:20On se kyllä niin hienoa, kun ei tarvitse enää kiristellä hampaita Windowsin kanssa. Suorastaan huojentavaa kun ei tarvitse enää tapella sen kanssa. Niin monta vuotta jouduin sitäkin kestäämään. Ainuttakaan ongelmaa ei ole vielä tullut vastaan omppuseni kanssa, paitsi ehkä muutaman kerran Safari on sulkenut itsensä äkillisesti.
Minulla ei ole tullut ongelmia senkään vertaa. Ainoastaan hurina tuntuu koventuneen, mutta se on todennäköisesti omaa vainoharhaisuuttani. Olen vertaillut hurinan voimakkuutta sellaisiin asioihin kuin kanin tassutusääniin matolla ja pantakuulokkeiden äänivuotoon äänenvoimakkuuden ollessa tasolla 2, ja molemmat ovat olleet hurinaa kovempia. (Hyvät on vertailukohtani…)
Vaikken mikään fanaattinen Mac-friikki olekaan, täyty sanoa, että kyllä tämä vaan toimii. :)
Syyskuu 1, 2007 kello 18:11Pari juttua pisti kirjoituksessasi silmään, ja ajattelin oikaista.
Adiumin kaltainen ohjelma _on_ olemassa myös Winukalle. Se on Gaim (Nykyään kai Pidgin), ja itse asiassa Adium lienee kehitetty sen pohjalta. Mahtava pikaviestin kerta kaikkiaan.
Soikko-oikoluvusta sen verran, että ainakin minä siirryin vuosi sitten Voikkoon, joka on Soikon avoin serkku. Luulisin, että Macissa aivan vastaavasti täytyisi vaihtaa Voikkoon.
En tiedä puhutko Last.fm:n omasta ohjelmasta vai mistä kun mainitset jumiutuvan Last.fm:n, mutta muistaakseni iTunesiin saa scrobblerin kuten muihinkin yleisiin soitto-ohjelmiin. Sen ei pitäisi syödä kovin paljon resursseja. Tietenkin mikäli haluaa kaikki Last.fm:n toiminnot, on homma hankalampi. Amarokissani on aika pitkälle viety Last.fm-integraatio, mutta hankala sanoa onko tällaisia ohjelmia kuinka paljon.
Vielä täytyy todeta, että Mac jaksaa hämmästyttää. Eilen lukaisin netistä, että uusi mäkkiserveri on yhteensopiva kaikkien eri järjestelmien kanssa ja käyttää avoimia standardeja ja ties mitä. Hintaa koko roskalla on 500€ siinä missä Windows-puolella saa maksaa itsensä kipeäksi melkoisen tietoturvattomasta systeemistä, joka tukee vain Mikkisoftan tuotteita (Oma mielipide).
Syyskuu 1, 2007 kello 19:03Teuvo, olen kyllä joskus Gaimia käyttänyt Windows-puolella, mutta se ei syystä tai toisesta innostanut. Ainakin tuolloin se oli vielä melko raakile ja sekavahkon oloinen. Tästä kokeiluepisodistani on tosin aikaa jo useampi vuosi, joten kyseinen ohjelma lienee kehittynyt niistä ajoista.
Last.fm-ohjelman tapauksessa puhun nimenomaan Last.fm:n omasta ohjelmasta. Täytyy etsiskellä tuota iTunesin lisäpalikkaa, jos se olisi kevyempi. En tosiaan tarvitse muita ominaisuuksia kuin sen, että kuuntelemani musiikki listautuu Last.fm:n profiiliini ja että toiminnon saa tarvittaessa pois päältä.
Syyskuu 1, 2007 kello 19:14