Vettä se vaan onHyvää syntymäpäivää
Minä sairastuin. Taas minä, PERKELE, sairastuin.
Lähdin koulusta kesken päivän, ja jouduin pyytämään ihmisiä tekstiviestitse ottamaan minulle ylös läksyt, kun ei ääntä tullut kurkusta sen vertaa, että olisi voinut soittaa. Ääntely-yritykset aiheuttivat pistävää kipua kurkun tietämillä. En kyennyt sanomaan edes kaupan kassalle kiitos, vaikka kovasti yritin. Pihinää.
Jollakin ihmeellisellä opilla onnistuin kuitenkin viestittämään Yhteispalvelupisteen henkilökunnalle, että halusin matkakorttini muutettavan opiskelijamalliksi. Jollakin vielä ihmeellisemmällä tavalla onnistuin kyselemään kirjastotädiltä Tove Janssonin Muumi-romaanien olinpaikkaa. Lainasin kaikki, jotka löysin. Kuumehoureisena, pyörryksissä ja mykkänä tosin saattoi muutama jäädä hyllyynkin.
Pakotin eilen kaksoissiskoni avaamaan synttärilahjansa, sillä me täytämme vuosia sunnuntaina ja hei-olen-aina-menossa-siskoni ei koskaan ole viikonloppuisin kotona. Tai edes perjantaisin.
Minä ja siskoni olemme varsin erilaisia. Siinä missä minä olen sotkuinen, epäkäytännöllinen, pätkä, lukutoukka, ulkonäöstäni suhteellisen piittaamaton ja tietokonehirviö, siskoni on ylikätevä käsistään, aina sen näköinen kuin olisi juuri purjehtinut ulos huippuluokan kampaamosta, hänellä on kamala siivous- ja äijämania ja hän on epämääräisen kevyen musiikin kuuntelija (minä tosin lasken kaiken örinämetallia kevyemmän kevyeksi). Tämän lisäksi sisko on minua kymmenisen senttiä pidempi (rastojensa kanssa viisitoista), leveämpi kaikkialta muualta paitsi mahasta (köh) ja aina raahautumassa kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Meillä on eri kaveripiirit ja kiinnostuksenkohteet, enkä ole pitkään aikaan keksinyt meistä mitään muuta yhteistä kuin rakkauden salmiakkiin. Sisko tekee vaatteensa itse (ja olen siitä aika helevetin kateellinen), mutta minä lähinnä rikon ompelukoneen, kun yritän käyttää mokomaa.
Tarvitseeko sanoakaan, että minä ostan äärimmäisen epäkäytännöllisiä lahjoja ja siskoni käytännöllisiä? Entä onko yllättävää, että minä näytän enimmän aikaa täysin räjähtäneeltä variksenpelättimeltä ja siskoni täydelleen sliipatulta? (Mitenköhän kauan se käyttää päivässä aikaa naamansa pakkelointiin ja rastojen pitämiseen ojennuksessa?) Ja onko sittenkään niin uskomatonta, etteivät useimmat ihmiset usko meitä kaksosiksi, elleivät tiedä asian olevan niin?
Niin tai näin, tilasin jo marraskuun alussa siskolle Englannista Kermit-pehmolelun synttärilahjaksi. Sisko osti minulle tarkoitetun lahjan joskus joulukuun alussa. Avasimme ne eilen yhtä aikaa, ja räkätys oli melkoinen (varsinkin kun silloin minusta vielä lähti ääntä), sillä siinä missä minä olin ostanut siskolle äärimmäisen epäkäytännöllisen Kermit-pehmon, hän oli hommannut minulle Kermit-toalettilaukun ja -suihkugeeliä. Oli kuulemma ainoa Kermit-juttu, mitä hän onnistui koko päivän shoppailulla löytämään.
Kai me sitten jotakin kautta sukua ollaan, kun ostetaan toisillemme ainoat kaupungista (…tai ulkomailta) löytyneet sammakko-otuksen tuotteet lahjoiksi. Joo.
Ai mikä sama ajatuksenjuoksu?
Lähetetty Perjantaina, 15. Joulukuuta 2006 kello 16:49. Osion Et edes halua tietää, Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Vettä se vaan onHyvää syntymäpäivää
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.