Nuku siinä sittenValosta ja varjosta
Toiset pomppivat tänä iltana mäyräkoirat ja samppanjat kainalossa bilettämässä. Jotkut tyytyvät laukaisemaan pari rakettia ja ihailemaan muiden tekemisiä. Minä istun kotona, kuuntelen rakettien pauketta ja ärsyynnyn, koska ulkona sataa kaatamalla vettä.
Tulisi nyt viimein se talvi.
Katsoin näin uudenvuodenaaton kunniaksi televisiosta Sinuhe egyptiläisen. Tai no, en kokonaan, koska satuin avaamaan telkkarin kesken. Elokuva oli sinällään ihan hyvä, mutta kirjan lukeneena minua häiritsivät juonimuutokset: ei, ei Sinuhen rakastettu saa kuolla tulipalossa, sehän pitää ampua, se on dramaattisempaa! (<- Näin lienevät käsikirjoittajat ajatelleet.) Eniten minua kyllä ärsytti se, että elokuvassa kaikilla egyptiläisillä miehillä oli päällään kreikkalainen tooga.
Huomasin myös tänään, että kanillani on jokin salaperäinen näppäimistöfetissi. Pidin jänöä sylissä tietokoneella ollessani, ja yhdeksän kertaa se hyppäsi näppäimistön päälle, parhaimmillaan 30 senttiä leveän pudotuksen yli. Ja olihan siitä näppikseltä sitten kiva hetken päästä eteenpäin, kun näytölläni oli jo kaksisataa h-kirjainta ja neljä g:tä. Mitäköhän kivaa oli hyökätä karkkipapereiden joukkoon pöydälle ja kaataa liimapulloja ja perunalastuputkiloita?
Nyt jänöparka on sulloutunut pieneen pahviputkeen raketteja pakoon. Näyttää pelkäävän niiden pauketta.
Ja minä sain viimein näytelmäkäsikirjoitukseni aloitettua.
Lähetetty Sunnuntaina, 31. Joulukuuta 2006 kello 18:13. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Nuku siinä sittenValosta ja varjosta
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.