Syysloma numero kaksi on päättymäisillään. Sain oikeastaan varsin paljon aikaan; kävin kirja-, ruoka- ja postimerkkimessuilla, suunnittelin ja pohjustin NaNoWriMo-kirjoitelmaani (jonka kirjoittaminen alkaa keskiviikkona), ostin kirjoja, nauroin vanhalle musiikille ja poltin kynttilöitä aivan liikaa.
Keskiviikkona ensimmäinen oppitunti oli peruttu. Toinen tunti, filosofia, piti järjestää normaalisti, mutta itseni lisäksi vain yksi oppilas vaivautui paikalle. Koska kolmas tunti on keskiviikkoisin minulla hyppelyä ja siinä välissä on vielä ruokatunti, huomasin seisovani tyhjällä käytävällä kello 10.00 ja seuraavan tunnin alkavan vasta 13.15.
Mietin hetken ja läksin sitten ystäväni luokse Vantaalle. Ostin konvehteja, ja ehdin istua siellä sitten suklaata möyssyttäen yli tunnin, ennen kuin piti lähteä takaisin. Ystäväni tutustutti minut Mustan kobran laadukkaaseen perverssikomediaan.
Matkalla koulusta kotiin piti ostaa vielä toinen konvehtirasia. Pitihän sitä tehdä vertailua Fazerin ja Pandan konvehtien välillä.
Julistin joulukauden virallisesti avatuksi suklaansyöntioperaation jälkeen. Kaivelin jouluvaloja kaapeistani ja polttelin kynttilöitä.
Torstai oli varsin horrosmainen. Sain tietää, että lukiossani on sittenkin mahdollista suorittaa kirjallisuusdiplomi (tai pikemminkin se perustetaan meitä neljää halukasta varten). Näillä näkymin kirjoittelen ylioppilaaksi viiden aineen voimin ja suoritan sekä kirjallisuus- että mediadiplomin. Onnistuin torstaina myös lukemaan varsin mielenkiintoisen merirosvokirjan (Zacksin Merirosvon metsästäjä, kapteeni Kiddin tarina).
Perjantain tullen läksin tuttavani kanssa kirjamessuille. Tassuun tarttui Merirosvokirja sekä The Return of Bunny Suicides, jonka ostin veljelleni joululahjaksi. En ole koskaan nähnyt hänen lukevan mitään kirjaa niin innokkaasti kuin itsemurhakaniinien ykkösosaa.
Satuin huomauttamaan tuttavalleni messuilla erään kirjan hauskasta nimestä (”Hymyilevä kameli”). Vieressä eräs nainen hymyili ja sanoi, että kyllä, se on oikein loistava kirja, minä olen kirjoittanut sen. Siitä kehkeytyi yli kymmenminuuttinen keskustelu kirjailijan kanssa siitä, millaista arkielämä on Saudi-Arabiassa.
Aion vielä hakea Hymyilevän kamelin kirjastosta, sillä en raaskinut ostaa yli 30 euroa maksavaa opusta messuilta. Jos se on hyvä ja löydän sen sopivaan hintaan, todennäköisesti ostankin sen. Ainakin aihe on kiinnostava.
Matka jatkui ruokamessuille, jossa tuuppivat koululaiset nolasivat itsensä Fazerin jälkiruokamaistiaispisteessä. Oikein hävetti hakea maistiaisia samaan aikaan, kun tuli väkisin sellainen olo, että minua luultiin saman porukan väeksi.
Maistelin vielä tuttavani kanssa ainakin 15 eri juustolaatua (että virolaisten juustojen myyjä osasi olla sympaattinen), vertailin kolmen tai neljän eri valmistajan minttu- ja eukalyptushunajia ja ostin perunanspiraloijan. Sillä saa perunan viipaloitua hassuksi spiraaliksi. (Pitäähän sitä joskus älytä vähän hömpötelläkin!)
Perjantai-iltana nukahdin oikein onnellisena lukien Iittalan Lasimäen mainosta (joka tuli ostamani hunajapurkin mukana). Päätin, että heti kun vain voin, vierailen Lasimäellä, mieluiten kesällä (valitettavasti ensi kesänä en omista vielä ajokorttia). Se vaikutti kovin sympaattiselta paikalta: suklaapuoti, hunajapuoti, Iittalan tehtaanmyymälä, koruliike, keramiikkapaja ja muutamia lahjatavaraliikkeitä. Pelkkä ajatuskin moisesta aarreaitasta riitti tekemään minut onnelliseksi.
Lauantaina ja sunnuntaina sitten saikin herätä hirveään niskakipuun. Viuhti (piskuinen tyttökani) on rieptoleuut pahvilaatikkoparkaa joka yö ties miten, eikä uneni laatu siitä ainakaan ole parantunut. Ja silmiä on särkenyt jatkuvasti öin ja päivin, kuten myös jalkoja. Olen väkertänyt hieman kotisivuja, väsännyt niin Pimeänpelkääjälle kuin Shinatryallekin uusia ulkoasuja saamatta mitään oikeasti valmiiksi asti. Olen myös suunnitellut NaNoWriMo-työtäni ja lukenut käsikirjoittamisesta kertovan kirjan. Toivon siitä olevan hyötyä kirjoittamisprosessin aikana.
Mieliala on jo lähtenyt laskuun, mutta niinhän siinä väistämättä käy. Täytyypä siis keitellä kuppi teetä ja maustaa se eukalyptushunajalla. Sain muuten tuttavani käännytettyä eukalyptushunajan käyttäjäksi, vaikka hän ei edes pidä hunajasta.
Lähetetty Sunnuntaina, 29. Lokakuuta 2006 kello 17:52. Osion Elämä alla. Pingaus ei ole sallittu.
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Sääli, että päivität nykyään niin harvoin, mutta hyvä, että edes joka toinen viikko:)
Lokakuu 29, 2006 kello 19:25Doh, kyllähän minä näköjään saan keskimäärin viisi kirjoitusta aikaan per kuukausi - se on 1,2 kirjoitusta per viikko. :)
Yritän kirjoitella aina kun jaksan ja kerkeän, mutta tätä nykyä tuntuu aina olevan kamalasti menoa ja meininkiä ja väsymystä. Se on ikävää, tavallaan. Tai ei edes tavallaan vaan on.
Lokakuu 29, 2006 kello 19:30Sinäkin osallistut NaNoWriMoon, hienoa :) Sama täällä.
Lokakuu 29, 2006 kello 20:24Minä kävin viimeksi tänään Iittalassa. On se mukavaa kun mummu ja täti asuvat siellä. Lasikaupassa en yleensä käy, mutta Kultasuklaassa sitäkin useammin. :D
Lokakuu 29, 2006 kello 22:21