Se hemmo tuolla ylhäälläPiti tämäkin päivä nähdä
Löysin tänä aamuna erään vanhan ystävän, jota en ollut nähnyt moneen, moneen vuoteen: Haribon aakkoskarkkipussin.
Kaikkihan tietävät ne pienet sadan gramman pussit, joissa on neliön muotoisia sitkeitä läpikuultavia lakritsiaakkosia. Ne takertuvat hankalasti hampaisiin, ja sitten niitä on pakko kaivella joko sivistyneesti hammastikulla tai raakalaismaisesti kynsillä pois.
Kyllä, kaikki tietävät.
Myönnän rakastavani karkkia, lähinnä suklaata, salmiakkia ja lakritsia. Hedelmästä en juuri pidä, ellei se ole yhdistettynä salmiakkiin, ja kirpeät maut ja sitkeät ja pehmeät karkit pääsevät inhokkilistalleni (lakuaakkosia, Halvan salmiakkia ja Porvoon lakritsia ei lasketa). Olen myös hyvin tarkka siitä, missä suosikkikarkkini on valmistettu, miten se on muuttunut aikojen saatossa ja missä kohdin mennään metsään. Olen myös valmis jäljittämään herkkujani ongelmatilanteissa.
Olen pannut monia ei-niin-hyviä asioita merkille.
Ensinnäkin Bonbonin Vanhat raadot: niiden valmistaminen on lopetettu ja siinä sivussa suosikkikarkkini Ällitälli (nuijan muotoinen, kellertävä, toffeen makuinen, sisällä salmiakkijauhoa) on siirtynyt toisiin pusseihin. Tiedusteltuani Bonbonilta Ällitällien nykyistä esiintymisaluetta minulle kerrottiin niitä majailevan Kaatissäkki Extreme -pusseissa. Joo, tosiaan. Ostettuani kyseisen pussin se jäi lähes kokonaan syömättä, sillä Ällitälli oli pussin ainoa oikeasti syötävä karkki.
Lähti noottia Bonbonille.
Vain hetkeä aikaisemmin olin valittanut Bonbonille siitä, että ostamassani Kaatissäkki-pussissa ei ollut karkkien sisällä salmiakkijauhoa, vaikka olisi pitänyt. Valitettavasti olin syönyt kaiken siinä vaiheessa, kun he pyysivät lähettämään pussin tutkittavaksi (miten muuten olisin voinut olla varma siitä, ettei jauhoa ole?).
Bonbonissa on muuten se huono puoli, että sen karkit on valmistettu Tanskassa.
Sitten Leaf. Olen pannut merkille, kuinka Leaf on irtisanonut työntekijöitään Suomessa ja on siirtämässä tuotantoaan ulkomaille. Olen boikotoinut Leafin tuotteita lukuunottamatta Lakrisal-pastilleja, jotka on valmistettu muualla (Tanskassa?) jo vuosia.
Viime aikoina Leafin logon tilalle on hiipinyt Malaco. Ei hyvä. Jokin yhdistymiskauppa?
Entäpä Pandan valkosuklaa? Se on alettu pakata muovikääreeseen perinteisen paperin sijaan. Muovi taas on epäekologisempi vaihtoehto ainakin maatumisen kannalta, joten lähetin asiasta suuttuneen palautteen Pandalle. Katsotaan, mitä vastaavat.
Parhaiten suomalaisuusmaniaani on kuitenkin tyydyttänyt pari pientä karkkivalmistajaa, kuten Porvoon laku ja Kouvolan laku. Ei puhettakaan siitä, että tuotantoa aiottaisiin siirtää ulkomaille, siitähän kärsisi tuoreus. Hyvä! Ja onhan aina Brunberg, jonka tuotteet ovat myös kohtuullisen suomalaisvalmisteisia.
Fazer on myös selvinnyt suunilleen puhtain paperein. Katson toki aina Fazerin tuotteita ostaessani, missä ne on valmistettu, koska Cloetta-Fazerhan on nykyisin puolittain ruotsalaisessa omistuksessa. Saattaa olla vain ajan kysymys, milloin tuotanto viedään ulkomaille, mutta siinä vaiheessa tämä kuluttaja viheltää pelin poikki. En osta edes Cloetan nimellä kulkevia tuotteita, koska ne on valmistettu Ruotsissa.
Halpismerkit, kuten Pirkka ja Rainbow, valmistuttavat karkkinsa yleensä Tanskassa. Siksi niiden tuotteita ei minun ostoskoriini eksy.
Suosi lähiruokaa - tai, eh, lähikarkkeja.
Niin minä teen, sillä MINÄ olen kuluttaja. Minä. Minäminäminä. Minä päätän. Karkkifirmoille tiedoksi, että tahkotkaa ylimääräiset voitot muualta, sillä minä lopetan tasan tarkkaan tuotteidenne syönnin, jos huomaan sen valmistusmaassa tai muussa jotakin epäeettistä tai laadussa huonontumista. Monia muita ihmisiä voitte ehkä vedättää muuttamalla valmistusmaata ja laatua hitaasti ajan kanssa, mutta ette minua.
Terveisin tarkkasilmäinen reikähammas-pilkunviilaaja-kuluttaja, joka välittää siitä, mitä syö.
Lähetetty Tiistaina, 5. Syyskuuta 2006 kello 19:52. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Se hemmo tuolla ylhäälläPiti tämäkin päivä nähdä
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Pilkunviilaaja? Tekstissäsihän oli vain muutama epäolennainen yksityiskohta. Hah!
Syyskuu 5, 2006 kello 20:53Mistä moinen vesimelonin nenäänveto? Näinkin kepeässä aiheessa epäolennaiset yksityiskohdat voivat olla pilkkuja siinä missä muutkin.
Syyskuu 5, 2006 kello 21:23Voi, kun kaikki olisivat yhtä tarkkoja siitä, mitä sisäänsä mättävät.
Syyskuu 5, 2006 kello 21:31Kun tuotanto siirretään muualle, myös resepti vaihtuu. Tehtaat vakuuttavat, ettei mikään muutu, mutta se ei pidä paikkansa. Olen aivan varma ettei esim. tanskalainen lakritsi maistu samalle kuin suomalainen. Puhumattakaan kaikista muista lukuisista ainesosista, mitä makeisiin käytetään.
Ja syömäkelpoista salmiakkia ei osaa tehdä kohta enään kukaan.
Miten sä jaksat? :D
Syyskuu 6, 2006 kello 10:22Suomalaiset karkit yleensä ovat aika pahoja. Maraboun suklaa on esimerkiksi paljon parempaa kuin Fazerin. Tukekaamme siis niitä. Mutta toisaalta karkkiyhtiöiden tarkoitus ei ole oikeastaan miellyttää kuluttajia, vaan tehdä voittoa ja jos suuriosa on tyytyväinen, niin mitä syytä tehdä mitään. :D
Syyskuu 6, 2006 kello 12:45Se täytyy kumminkin sanoa, että suomalaista lakua ei mikään ulkomaalainen päihitä ;).
Rakastan blogiasi ja näitä pilkunviilausjuttujasi. :) Oikeasti, en tiedä ketään ihmistä, joka jaksaisi suhtautua pikkuasioihin näin ihanan intohimoisesti.
Mistä ihmeestä löysit niitä Haribon aakkoskarkkeja?! Se on ehdoton suosikkini. Ensin pikkupussit katosivat kaupoista, mutta niitä sai irtokarkkeina Makuunista. Sitten Makuunikin lopetti niiden tarjoamisen (tosin edelleen sieltä saa suunnilleen saman makuisia lakritsitutteja, mutta niiden muoto on niin erilainen, että aakkosille ne jäävät ehdottomasti toiseksi). Kaupoissa on viime aikoina ollut vain muita Harbon pikkupusseja, aakkosia ei ole näkynyt.
Aakkosia suuresti ikävöiden.
Syyskuu 6, 2006 kello 15:20Hejoko, vaikka resepti pysyisikin olevinaan samana, makueroja löytyy. Esimerkiksi Leafin (nykyinen Malaco) Hopeatoffee ei ole lähellekään niin hyvää kuin joitakin vuosia sitten, ja siitä on tehtry myös pehmeämpää. Olen aivan varma, että sen maku on muuttunut pehmeyden myötä.
Riku, minä jaksan hyvin. ;)
Yashiza, itse en pid mistään muusta Maraboun suklaasta kuin minttukrokantista. Fazer on minusta reilusti parempaa, ei sellaista ällöhunajaa kuin Marabou. Makuasia, kyllä.
Anselmiina, aakkoskarkkeja löytyy ainakin Helsingin keskustasta, Forumin alakerran S-marketista, 69 snt / pussi.
Syyskuu 6, 2006 kello 20:03En ole itse jaksanut kiinnittää huomiota missä ne valmistetaan, mutta mielummin ostan snickersin rainbow kopion 32 snt / kpl kuin n. 60 snt / kpl oikean snickersin. Tosin maku on melkein sama, mutta aina kuitenkin huomaan, että se ainoa ja oikea alkuperäinen on paras. Niin. Snickers on heikkouteni. Hm.
Syyskuu 6, 2006 kello 22:30Tiesitkös muuten, kultaseni, että Tyrkisk peber on tehnyt taas uuden makeispussin? Taitaa nimi olla joku tyyliin Firewood, sellasessa harmaassa pussissa. Sisältää aika… eh, mielenkiintoisia karkkeja, esim. liitulakuja, mutta väkevinä.
Syyskuu 7, 2006 kello 16:31Njoo. Niin ja, eikös olekkin hienoa että nykyisin saa joitakin karkkeja 100 g:n pusseissa?
Ja tämähän siis liittyi aiheeseen, tottakai.
(Aijuu, pitää mainostaa, kuuntele Poisonblackin uusin cd. Se on LOISTAVA.)
Pohjoisbambu, kokeilin niitä harmaapussisia turkkareita, mutta ne olivat kaikki todela laimeita. Lahjoitin pussin eteenpäin.
Ainakin Malaco on muuten alkanut harrastaa noita 100 gramman pusseja (tai Hopeatoffeen tapauksessa 70 gramman).
Syyskuu 7, 2006 kello 18:58Ainakin meilläpäin Salessa myydään niitä pieniä pusseja. Olin kanssa innostunut kun näin niitä pieniä pusseja myös Leafilta ja mitä niitä nyt oli. :)
Syyskuu 9, 2006 kello 23:48Vautsi mikä teksti! Olispa kaikki noin tarkkoja, niin kotimaisuus ja pitkän tähtäimen kestävyys pääsis oikeuksiinsa. Löysin tän tekstinki ihan sattumalta googlaamalla ku koitin selvittää että mitä on tapahtunu ku se malacon logo on ilmestyny leafin pusseihin. Kouvolan laku on parasta! (itsekin kouvolalainen)
Lokakuu 2, 2006 kello 22:45