Bussimatka-ajatuksiaReikähammas, pilkunviilaaja
Joku kysyi tässä yksi päivä hyvin omituisen kysymyksen: “Miten kellään voi olla käsitystä oikeasta ja väärästä, jos ei usko jumalaan?”
Kesti hetken, ennen kuin viesti meni perille aivoihini, mutta sen jälkeen oli pakko tarkistaa, olinko kuullut oikein. Siis anteeksi mitä?
Ihmiset tuntuvat yhdistävän moraalin uskontoon. Totta kyllä, suomalaisen yhteiskunnan ja sitä kautta ilmeisesti minunkin arvoni kumpuavat kristinuskon opetuksista, mutta en voi silti väittää uskovani jumalaan, en kristinuskon versioon siitä enkä minkään toisenkaan uskonnon. Olenko minä siis moraaliton, paha sontaläjä, koska pidän väitettä jumalan/jumalien olemassaolosta melko naurettavana?
En, en mielestäni.
Totta kai voidaan lähteä saivartelemaan siitä, mitä on pahuus. Sehän on meidän yhteiskunnassamme perinteisesti kristinuskon vaikutuksesta ollut hyvin yksinkertainen asia: kaikki, mitä Jumala ei pidä hyvänä, on pahuutta. Nyky-yhteiskunnassa ei uskoinnolla enää ole niin vahvaa vaikutusvaltaa, mutta toisin oli ennen.
Näin ollaan aikojen saatossa kaikki homoliitoista noituuteen tuomittu pahaksi ja vääräksi ajattelematta asiaa omilla aivoilla. Senhän täytyy olla väärin, kun kerran joku (…Raamattu) niin sanoo!
Toinen minulta ivallisen hymyn saanut asia oli uutisotsikko tämänpäiväisessä Ilta-Sanomissa. Otsikko kuului kutakuinkin “Kirkon polttaja vihasi kristinuskoa”. Ai, entä sitten? Minäkin inhoan ja vihaan kristinuskoa melko avoimesti. Toisaalta myös kiihkouskovaiset olennot, jotka uskovat vakaasti perinteisen kirkon harhaoppisuuteen, voisivat aivan yhtä hyvin poltella vääräuskoisten kirkkoja.
Jos uskovainen polttaa kirkon, sitä ei edes mainita erikseen, mutta auta Armias, jos polttaja ei satu pitämään, uskomaan tai rakastamaan kristinusko-nimistä huuhaata. Silloin kyllä vedetään aiheesta kissankorkuiset kirjaimet otsikkoon jos toiseenkin, sillä onhan se tietenkin pöyristyttävää, että joku ylipäätään voi tuntea minkäänlaista negatiivista tunnetta tätä upeaa instituutiota ja aatetta kohtaan.
Mitä pahaa kristinusko on muka tehnyt? Sehän on vain teurastanut satoja tuhansia ellei miljoonia pakanoita viimeisten tuhannen vuoden kuluessa, tuhonnut satoja kulttuureita, tuominnut ihmisen elämästä kaiken synnin (käytännössä kaiken maallisen, mikä aiheuttaa nautintoa tai hyvää oloa) ja pyörittää Afrikassa mielenkiintoisia projekteja pakanoille (saat apua vain jos kuuntelet ensin pitkän saarnan Ainoasta Oikeasta Jumalasta)… Se ei päästä kodittomia kylmällä ilmalla kirkkoihin lämmittelemään lähimmäisenrakkauden ja huolenpidon nimissä, vaikka korostaakin tällaisten toimenpiteiden ja lähimmäisenrakkauden tärkeyttä. Se ei hyväksy rakkautta, ellei se ole tarkkojen rajojen sisäpuolella. Se ei hyväksy oikeiksi samaa jumalaa palvelevia muita uskontoja, koska nämä eivät usko Jeesukseen. Se on aikojen kuluessa toiminut valtavana politiikan ja hallinnan välineenä. Se on kerännyt valtaa ja mammonaa välittämättä omista opetuksistaan.
Tosiaan, mitä pahaa se on tehnyt ansaitakseen tuhopolton?
…toisaalta, mitä yksi palava rakennus merkitsee kaikkien niiden rakennusten ja ihmisten rinnalla, jotka on tämän uskonnon määräyksestä / vaikutuksesta / varjolla poltettu? Nythän ei sentään kuollut kukaan.
Todellakin, liian harva suomalainen muistaa, että kristinusko tuhosi myös suomalaisten alkuperäiskulttuurin ja -uskonnon sekä kaiken arvostuksen sitä kohtaan.
Minä muistan. Tunnen surua siitä, että suomalaisten alkuperäiskulttuurin tilalle tuli kristinuskon kaltaista paskanjauhantaa, täyttä pajunköyttä, valhetta, tyhjänjauhantaa.
…kuin kuppi kahvia olisi korvattu syanidilla…
Olen paha.
Tuomitkaa minut.
Lähetetty Keskiviikkona, 30. Elokuuta 2006 kello 20:49. Osion Et edes halua tietää, Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Bussimatka-ajatuksiaReikähammas, pilkunviilaaja
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Pidän sinua hyvinkin viisaana ja huumorintajuisena (olen monesti nauranut lukiessani kirjoituksiasi mm. Freebokista), mutta nämä kirjoituksesi Jumalasta osuvat silmään ikävästi.
Miksi? Siksi, että et mielestäni voi väittää sellaista, mikä ei ole varmaa.
(Tässä kohtaa varmasti mietit, että miten uskovaiset sitten voivat väittää että Jumala on?)
Jumala voi olla olemassa tai sitten ei, sitä et sinä, tai moni muukaan tiedä.
Ja se, että väität kivenkovaa, että koko juttu on pajunkäyttä, puutaheinää, on ilkeää luettavaa.
Edelleenkään et voi olla varma! Ei kukaan voi olla varma ennenkuin on kuollut.
Mutta, tämä oli vain minun mitätön mielipiteeni.
(Upea blogi muuten! Kuvailusi on osuvaa ja tarkkaa, ja kieli sujuvaa. Hienoa lukemista!^^)
Elokuu 30, 2006 kello 21:19/Jälkilisäys, jonka tökkäsin ensimmäiseksi.
Minä en missään vaiheessa sano, että tuomitsisin täysin käsityksne jonkinlaisne Jumalan olemassaolosta. En vain itse, henkilökohtaisesti usko siihen ja pidän sellaisen olemassaoloa naurettavana. Mutta en kiellä sitä.
Minä tuomitsen vain kristinuskon opit. /
Niin, eihän mitään periaatteessa voi tietää varmasti. Uskon kuitenkin vakaasti, että elämä on vain ja ainoastaan aineellista, että jokainen ajatus ja tunne on vain kemiallisia reaktioita aivoissa. Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että Jumala olisi olemassa aineellisella tasolla tai että henki olisi aineellinen eikä irrallinen ruumiista kuten kristinuskossa, en usko kumpaankaan. Mikä ei ole ainetta, ei ole minulle olemassa.
En usko asiaani yhtään sen vähempää kuin uskovaiset tietäessään, että Jumala on olemassa. Minulle viha ja inho kristinuskoon tuli silmille rippikoulussa yhden viikon aikana, eikä se sen jälkeen ole kadonnut mihinkään. Sanon kristinuskoa pajunköydeksi, koska en kykene uskomaan millään tasolla Jumalaan, en helvettiin, en siihen, että Raamatussa esitetyt synnit olisivat väärin… Ja minä luotan omaan arvostelukykyyni. Ehkäpä esitän asiani melko yksipuolisesti, mutta tämä blogi on lähinnä tarkoitettu omien ajatusteni purkukanavaksi, eräänlaiseksi ajatusseulaksi, päiväkirjaksi. Pehmentämälä omia ajatuksiani tuhoaisin ja sekoittaisin ne. Minun ei ole tarkoitus olla puolueeton, enkä minä ole.
Oma moraalini sanoo, että jos jokin ei ole väärin, ei kukaan voi siitä tulla minua tuomitsemaan lopullisesti. Toiset ihmiset voivat tuomita, mutta eivät yhtään sen enempää kuin minä tuomitsen heitä. Loppujen lopuksi minä elän vian hetken ja kuolen sitten pois ilman mitään ikuista elämää tai vastaavaa. Loppujen lopuksi vain minä itse voin tuomita itseni lopullisesti.
En usko asiaani sen enempää kuin monet uskovaisetkaan, vihani vain on patoutunut niin kauan, että kun sen viimein saa sanoiksi, siitä tulee vahvaa tekstiä. Kristinusko on rakentanut paljon, mutta hävittänyt enemmän.
Toisaalta mielipiteeni kristinuskon pahuudesta on sekin vain mielipide. Perustan sen omalle moraalilleni ja sen tajuamiselle. Käsitykseni ei taatusti käy yksiin useimpien ihmisten kanssa.
Saavat ihmiset minun puolestani uskoa. Minä tuomitsen tässä kristinuskon ja nimenomaan sen opit, en sitä että ihmiset uskovat jonkinlaisen Jumalan olevan olemassa. Ja kristinuskon minä tuomitsen oman järkeni ja moraalini pohjalta.
Elokuu 30, 2006 kello 21:29Se on surullista, että vain harva ihminen tajuaa sen asian, että kristinusko poisti Suomesta sen jonkin asian joka teki meistä sellaisia kuin me olemme. Minulle tämä tarkoittaa omia uskomuksiamme ennen kristinuskoa.
Elokuu 30, 2006 kello 22:20Quelle:
“Nämä kirjoituksesi Jumalasta osuvat silmään ikävästi. Miksi? Siksi, että et mielestäni voi väittää sellaista, mikä ei ole varmaa.
(Tässä kohtaa varmasti mietit, että miten uskovaiset sitten voivat väittää että Jumala on?)”
Niin, mitenkä sitten uskovaiset voivat väittää että on olemassa jumala, tai kirjoittaa ateistin blogiin että hänen kirjoituksensa ovat “ilkeää luettavaa”? :)
Mielestäni Anda ei todellakaan ole kirjoittanut mitenkään loukkaavasti, vaan ateistisen näkökantansa.
Tämä sitten oli vain minun mitätön mielipiteeni. Toivottavasti Andaa ei haittaa että linkitän tämän sivun, se on mielenkiintoista luettavaa.
Elokuu 30, 2006 kello 22:48http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
En oikein ymmärrä miksi kristinuskon tuomitseminen on nykyisin niin “pop”.
Itse tuomitsen useita kristettyjen toimesta tehtyjä asioita, mutta itse kristinuskon ajatuksessa en näe muuta vikaa kuin hienoisen epäloogisuuden. Noissa tietyissä tapauksissa joissa kristityt ovat tehneet minun moraalikäsityksieni tai järkeni mukaan väärin, voidaan syyttää usein myös esimerkiksi immperialismia tai jotain muuta. Uskonnosta on vaan niin helppo tehdä syntipukki.
Uskokoon kuka haluaa, useat heistä tuntuvat olevan kuitenkin varsin rempseitä ja suvaitsevaisia.
Elokuu 31, 2006 kello 14:36Harva uskovaine haluaa muistaa, että raamattu on ihmisten kirjoittama. Ei se tullut taivaasta. Se on tarinoita, joista ainakin osa on selkeästi ja kiistatta historiaa. Siihen on kirjattu sen hetkinen käsitys ilmiöille, joita siihen aikaan ei osattu selittää muuksi kuin “korkeamman voiman ” teoiksi. Kirja on koottu useista osista ja muokattu ihmisvoimin yksiin kansiin. Ihan niin kuin Kalevala “hieman” myöhemmin. Eikä kukaan kai sano uskovansa Kalevalaan. Suomen vanhat pakana uskonnot ovat kiinnostavia, mutta niitä vaivaa kristinuskon mustamaalaus. Se on vääristänyt kaiken pahaksi ja syntiseksi. Nykyihmisen on vaikea enään ymmärtää niitä. Esim. jo sana Manala oli ennen synonyymi sanalle taivas, ei sen vastakohta. Muitakin on ja paljon.
Elokuu 31, 2006 kello 15:30Kristinusko itsessään ei toki ole niin paha kuin monet väittävät, mutta - kuten Friedrich Nietzsche sanoi, koko homman pilaa se, ettei kukaan ota sitä tosissaan. En nyt puolusta sitä, sehän tuomitsee luonnon, ainoan oikean totuudenpuhujan - sitä se on, sanotaan siitä mitä tahansa(hetkinen, yhteen vai erikseen?). Äh, en jaksa.
Anda, olet väärässä, muutkin voivat tuomita sinut lopullisesti, kun olet kuollut. Kuoltuasi olet olemassa toisten ihmisten muistoissa, ja niiden kautta he voivat sinut tuomita - sinä olet mitä he muistavat, et koskaan ollutkaan muuta.
Anteeksi. Oikeudenmukaisuuteni on julmuutta. Enkä edes muotoile tekstiäni paremmaksi - olkoon näin, miksi vääristellä.
Syyskuu 2, 2006 kello 00:45Mikael, olet väärässä. Entä jos sillä ei ole väliä, millaisena minut muistetaan? En ole elossa tai ylipäätään olemassa huomaamassa heidän kenties tuomitsevia ajatuksiaan. Tuomitseminen itseni kohdalla ja muiden mielissä on kaksi eri asiaa. Muut ihmiset voivat yrittää tuomita muiston minusta, mutta vain minä itse voin tuomita itseni lopullisesti - ja vain silloin, kun olen elossa ja kykenen tiedostamaan asian.
Kuolemani jälkeen vain muistot voidaan tuomita, ja kuolleen kannalta niillä ei ole väliä. Minua ja nimenomaan henkilökohtaisesti minua ei voida tuomita kuoleman jälkeen, ainoastaan ne ihmisten mielissä säilyneet mielikuvat.
Syyskuu 2, 2006 kello 11:45Tarkennanpas nyt. Eihän sillä, miten sinut muistetaan pahemmin väliä ole, mutta - eläessäsi olet sinä, mutta kuoltuasi muiden muistot ovat sinä, eivät pelkkiä muistoja enää. Kun olet kuollut ja olemassa vain toisten muistoissa, he eivät tuomitse enää vain mielikuviaan, vaan sinut ja nimenomaan sinut.
Anteeksi, minun on aina pakko inttää tällaisista asioista.
Syyskuu 2, 2006 kello 17:59Laitan tähän ihan pikku-pikku välihuomautuksena sen, että uutisarvoltaan olisi paljon isompi asia jos hyvästä perheestä tuleva uskovainen polttaisi kirkon kuin että joku kristinuskon vihaaja polttaisi sen. Sitä osattiin odottaa.
Ja vielä että tuo kristinuskon syytteleminen alkuperäiskulttuurin tuhoamisesta on vähän sama juttu kuin se kun nämä tietyt kaljujupäät syyttelevät maahanmuuttajia ties mistä perimänsaastutuksesta. Ja sitäpaitsi, kristinuskonkin mukana on Suomeen tullut jotain positiivistakin, esimerkiksi kirjakielen.
Syyskuu 2, 2006 kello 19:01Mikael, muistot ja ihminen eivät ole sama asia. Ihmisen kuoltua häntä ei voida enää tuomita, ei mitenkään. Ainoastaan hänestä säilyneet muistot ja muistettavat teot voidaan. Muistot ovat kuin maalauksia - taiteilija näkee ne omalla tavallaan ja jättää asioita pois ja lisää niitä oman mielensä mukaan. Värit poikkeavat todellisuudesta, ja aina niillä ei ole toden kanssa mitään tekemistä. Muistot voi aina tuomita, mutta ei ihmistä, johon ne viittaavat.
Ihmisen tuntee oikeasti vian ihminen itse, kaikki muut ovat mielikuvien ja muistojen varassa. Siispä vain ihminen on itse kykeneväinen tuomitsemaan itsensä.
Jannu:
“…vähän sama juttu kuin se kun nämä tietyt kaljujupäät syyttelevät maahanmuuttajia ties mistä perimänsaastutuksesta.”
Ei minusta. Eihän kristinuskon kulttuurintuhoamisvimman toteamisessa ole mitään sinällään erikoista. Ihan samalla tavalla voidaan syyttää natseja juutalaisvainoista tai hallaa katovuosista tai amerikkalaisia siirtolaisia intiaanien tuhosta. Tässä kristinuskon syyttelyssäni ei ole kyse rasismista vaan siitä, että se oikeasti tuhosi jotakin, kokonaisen kulttuurin.
Minusta minulla on oikeus olla vihainen siitä, että kansani kulttuuri tapettiin. Ihan kuten minulla olisi oikeus olla vihainen, jos natsit olisivat tökänneet minut keskitysleirille ja Zyklon-b:tä perään. Jos se viha on sinusta sitten rasismia, niin olkoon. Jos kristinusko olisi tuonut oman vivahteensa Suomeen, antanut alkuperäisuskonnon elää, en olisi varpaillani, mutta kun sen piti tappaa vielä alkuperäisuskontokin…
Jos tuo sinun ulkomaalais/maahanmuuttajavertauksesi tosiaan pätee kristinuskoon, meidän pitäisi olla varpaillamme. Silloin nimittäin on suunnitteilla kansanmurha, kun kaikki Suomen alkuperäisasukkaat viedään navetan taakse ja ammutaan ja korvataan sitten ulkomaalaisilla (ihan kuten kansanuskonto pakkokorvattiin kristinuskolla).
Miten minusta vähän tuntuu, ettei sitä ole tapahtumassa?
(Ja tähän väliin vielä toteamus, että minulla ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan. He eivät ole tietääkseni toteuttamassa yllä kuvattua kansanmurhaa eivätkä muuta vastaavaa, mutta tuovat kyllä mukavan kulttuurillisen[kin], tervetulleen lisän suomalaiseen yhteiskuntaan.)
Syyskuu 2, 2006 kello 19:22En minä syytä sinua rasistiksi. Sanonpahan vaan että olivathan ne veljekset onnellisia siellä Jukolan rappiotilalla. Sitten vain tuli Lukkari ja oppivat lukemaan…
Syyskuu 2, 2006 kello 20:33Ihmisen eläessä muistot ja ihminen ovat eri asia, mutta kun hän on kuollut, muistot ovat hän. Kun on vielä elossa, muokkaa itse itseään, mutta kuoleman jälkeen jäävät vain muiden muistot, jotka eivät pelkästään heijasta henkilöä, vaan ovat hän. Toisinpäin voi sanoa - ja on sanottukin: “Jos sinua ei muisteta, et ole koskaan ollutkaan olemassa.”
Toisen ihmisen tuntemiseen liittyen haluan esittää sinulle kysymyksen. Sinun ei ole tarkoitus vastat minulle, vaan itsellesi. Kysymys kuuluu: Voiko itseään todella tuntea? Siihen olen etsinyt vastausta kahdeksan vuotta voimatta löytää sitä - aina jokin on tullut sotkemaan päättelyä. Mutta kallistun kieltävään suuntaan.
Muuten, Jannu, suomea on kirjoitettu jo ennen kristinuskoa.
Jälleen anteeksi.
Syyskuu 2, 2006 kello 23:56Anda, ota Kalevala käteen ja lähde käännyttämään ihmisiä “oikeaan uskontoon”.
Syyskuu 3, 2006 kello 10:08Kara, minä en ole käännyttämässä ketään mihinkään. Olen vain vihainen siitä, miten krisitnusko väkipakolla pistää kulttuureita matalaksi.
Ja Kalevalahan on pelkkää kansanrunoutta. Suurin osa suomalaisesta muinaisuskosta ja -perinteestä on hukkunut ikiajoiksi, ei sitä mistään Kalevalasta löydä.
Syyskuu 3, 2006 kello 11:58Laulu “Oli ennen Onnimanni” saattaisi kertoa paljonkin, jos joku vain osaisi tulkita sitä.
Syyskuu 4, 2006 kello 18:46Nyt en jaksanut lukea kommentteja. Hyvä teksti mutta vähän turhan monta kertaa kirjoitettu. :) Se, mitä itsekin kristinuskossa kavahdan on juurikin tuo täydellinen paha, saatana ja kaikki sen pahat teot ja vastaavasti jumala ja siitä lähtevä on kaikki absoluuttista hyvää.
Tuo kirkonpolttaja vaikutti sitäpaitsi järkevältä sälliltä joka sattui vähän pelleilemään(tunnusti heti ja kaikkea). Saas nähdä kuinka moneen kukkistätiin on vaikuttanut juurikin mm. esim. ns. kristinuskonvastaisuus ja vaikkapa PITKÄ HEWI-tucka! :O Niiin, muistan kun tuskan porteilla jonon vieressä eräskin jesus loves you-paitainen heppu kertoili kivoja tuomiopäivästä yms.
Syyskuu 4, 2006 kello 22:58Hieno teksti, mainio mielipide johon itsekkin osaan samaistua. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Hienoa Anda!
Syyskuu 23, 2006 kello 16:31