Tuntuu, että jäin vasta äsken lomalle kesätöistä, mutta jo ensi maanantaina joudun taas ryömimään pää edellä nokkospuskiin ja kampeamaan itseni ruusuistutusten keskelle vain nyppiäkseni muutaman inhottavan voikukan koko pehkon keskeltä. Ei todellakaan vaivan arvoista, mutta siitä minulle maksetaan.
Minulla on tuhat ja yksi hommaa rästissä, ja päivät kuluvat liian nopeasti. En ole vieläkään heittänyt talviturkkia yltäni (hups), enkä ole edelleenkään muistanut kirjoittaa kaikkia tarvittavia tekstejä kuntoon (niiden piti olla valmiina kaksi viikkoa sitten). En ole myöskään jaksanut kirjoitella Menthal27:aan yhtään mitään, vaikka sivusto oli tarkoitus uusia kesän aikana.
Iso hups.
Kävin tänään sovittamassa eräässä kaupassa farkkuja - niin, en ostamassa, ainoastaan sovittamassa. Meni hermot, kun sovituskoppiin sai ottaa vain kolmet farkut kerrallaan, ja 25 eri housujen jälkeen ei vieläkään löytynyt sopivia. Ensin edes 30-tuumaiset ei mahtuneet päälle, ja seuraavissa sitten 27-tuumaiset olikin liian isot. Ja kaikki “eri” mallit olivat ihan samannäköisiä. Niitä ei erottanut toisistaan.
Hulluksihan siinä tulee. Minä todella tarvitsisin uudet farkut, mutta ei tuollaisen ruljanssin jälkeen enää jaksa etsiä sopivia, ei ainakaan samana päivänä.
Se siitä.
Löysin taannoin tietokonetta siivotessani jostakin kansioiden syövereistä itselleni tuntemattoman bändin, Moonspellin, kappaleen. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee, kuinka se päätyi minulle. Jos joku sen lähetti minulle käännytystarkoituksessa, voin avoimesti myöntää olevani hänelle kiitoksen velkaa: löysin kuin löysinkin uuden suosikin muiden rinnalle.
Kävin eilen ostamassa yhden kappaleen perusteella kokonaisen kiekon Moonspellin tuotantoa, enkä voi sanoa muuta kuin sen, että The Butterfly Effect kuulostaa todella hyvältä. Itkin kuunnellessani Can’t beetä ensimmäisen kerran.
Pian alkaa lukion toinen vuosi, ja minua pelottaa, millaiset bussiaikataulut Vantaa tällä kertaa tänne rykäisee.
Lähetetty Tiistaina, 25. Heinäkuuta 2006 kello 20:32. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Farkkujen ostaminen on tuskaa, jos hankkii housunsa kunnon farkkuliikkeestä. Koska itse olen köyhä ja laiska opiskelija, kävelen yleensä joko Lindexille tai Kapp Ahliin, nappaan ensimmäiset oikean koon housut, jotka näyttää kivoilta, kävelen kassalle ja maksan ne. Vie enintään kymmenen minuuttia. Toimii minulle, mutta äiti jostain syystä on asiasta välillä slaagin partaalla.
Heinäkuu 26, 2006 kello 09:36Sama farkkuhermoromahdus koettiin täällä päässä aiemmin kesällä. Vanhat olivat jo niin hajalla että melkein mahtui käsi haaroista sisään kun olivat niin rispaantuneet :D
Uusia ei löytynyt mistään, olisin tarvinnut tuumissa neljänkympin lantion ja vielä oikean pituiset (miksi 35+tuumaiset housut ovat aina tapeille?), mikä osoittautuikin suht mahdottomaksi tehtäväksi.
Ratkaisin ongelman luovasti, purin vanhat farkut osiin ja käytän niitä nyt kaavoina kun teen uusia alusta asti. Ainakin viisinkertainen päänvaiva kauppojen selaamiseen verrattuna :>
Heinäkuu 26, 2006 kello 21:27Minä kyllästyin farkkujen kanssa tappelemiseen ja siihen, että mistään ei saa siistejä mustia farkkuja. Käytän nykyään pelkkiä hameita, suurin osa niistä on itse tehtyjä. Eikä maksa edes seitsemääkymmentä euroa kuten farkut ja on paljon mukavammatkin! Hame päällä kouluun vaan 20 asteen pakkasellakin pyörällä polkien. Housuja pidän vain kotona. Ei kiitos tiukkoja farkkuja minulle!
Heinäkuu 27, 2006 kello 16:47Jostain syystä mä löydän hetkessä sopivat farkut. Kävelin kerran JC:hen ja ensimmäiset olivat ne oikeat! Perfecto!
Heinäkuu 27, 2006 kello 22:47Mä vihaan ihmisiä, jotka on vieläkin lomalla!!!!!!
Elokuu 1, 2006 kello 19:33Eikä viitsi ees päivittää.
No, vihaan mä kyllä farkkujen ostoakin.