Sekavaa, Houston, sekavaaKokeiltua: Paint Shop Pro X
Eilisestä piti tulla hyvä päivä. Aamupäivä menikin hyvin, mutta kaikki sen jälkeen meni enemmän tai vähemmän jorpakkoon.
Terveystiedon tunnilla maikka pisti meidät venyttelemään. En tiedä, missä niiden venytyksien olisi pitänyt tuntua, mutta minulla ne tuntuivat vain polvissa -> niitä alkoi särkeä aivan mielettömästi. Samaten päätäni. Enkä saanut henkeä ja meinasin koko ajan tukehtua. Ja koko ajan se vaan jauhoi “hengittäkää syvään!” Pah, sanon minä.
Minä olen tunnetusti yhtä taipuisa ja venyvä kuin näkkileipä. Paikat vain raksui, ja tulivatpa ne kipeiksikin. Ja koko homman oli tarkoitus lähinnä rentouttaa. Vääk, minä en enää ikinä suostu moiseen rääkkiin. Kuolen vielä ensi kerralla.
Koulun jälkeen minun oli tarkoitus lähteä etsimään erästä tiettyä villakangastakkia H&M:stä. Kävin keskustassa kahdessa kyseisen liikkeen pisteessä, mutta kummassakaan ei sitä takkia enää ollut, eräs toinen mukava takki kylläkin. Päätin, että jos (kauppakeskus) Jumbon H&M:ssä ei ole sitä takkia, minkä haluan, otan sen toisen.
Jouduin odottelemaan tunnin verran bussia, jolla pääsin Jumboon. Ajoin vahingossa kauppakeskuksen ohi ja jouduin kävelemään pitkältä. Joku kakara - alle vuoden ikäinen, luulisin - rääkyi koko matkan lakkaamatta, ja korvani soivat vielä siinäkin vaiheessa, kun pääsin lopulta sinne Jumboon.
Minä inhoan vauvoja. Ja lapsia. Näin sivumennen sanoen. Rumia ja älyttömän kamalan kuuloisia.
Yritin laittaa tavaroitani säilytyslokeroon, mutta se ei huolinut kolikoitani. Minulla oli euron ja kahden kolikot, mutta euro oli liian pienikokoinen ja kaksi euroa liian suuri. Jouduin käymään rikkomassa rahaa, ennen kuin sain tavarani säilytykseen. Kun viimein pääsin sinne H&M:ään, kävi ilmi, ettei siellä ollut kumpaakaan kaipaamistani takeista. Etsiskelin vaihtoehtoisia takkeja, mutta ne eivät sopineet minulle, eivät pätkääkään.
Aloin kierrellä aavistuksen masentuneena Jumboa ympäri. Stockmannilla olikin yksi aivan upea takki, jossa tosin oli kamala mummokaulus. Se maksoi 50 euroa. Sen vieressä oli samanlainen, mutta paremmalla kauluksella. Vaan se olikin sitten Burberry ja maksoi 600 euroa…
Etsintä jatkui läpi koko Jumbon, mutta sopivia takkeja ei löytynyt. Tai löytyi, mutta hintalapussa oli aina pari nollaa liikaa. Muuten hyvissä takeissa oli kaksoinapitus, joka ei minulle sovi - tai sitten en vain muuten pitänyt niistä.
Viiden tunnin kiertelyn jälkeen luovutin ja menin bussipysäkille. Menin väärästä ovesta ulos ja jouduin kiertämään koko kauppakeskuksen. Olin juuri odottamassa, että pääsen suojatien yli, kun bussini kaahasi ohi. Siitä seurasi puolen tunnin odotus sateessa. Päästyäni Myyrmäkeen päätin käydä kirjastossa, ja lainaisn kaksi vuosikertaa Aku Ankkoja.
Muovikassini kahvat pettivät…
Kotiin tullessani bussista olivat ne stop-nappulat rikki, ja jouduin hoipertelemaan sanomaan kuskille, että viitsisitkö pysäyttää bussin siinä ja siinä. Kaaduin matkalla kuskin luo, ja vielä toisen kerran tullessani kotiin. Kaiken tämän keskellä olin unohtanut syödä, eli olin porskuttanut 11 tuntia kahden ruisleipäpalan voimin. Oli lievästi sanottuna nälkä.
Kotiin päästyäni minut vielä raahattiin metsästämään netistä etelänmatkoja kummilleni, ja olin unohtanut nostaa rahaa automaatista - nyt Suvi ei voi tuoda minulle karkkia laivalta. Se lähtee tänään. Tämän lisäksi koko päivä meni jotenkin… no, hukkaan. Kotona huomasin, että nahkatakkini on kulunut. Täytyy taas mehiläisvahata sitä.
Jotain hyvää tässäkin: Jumbon Citymarketissa oli halpoja karkkeja. Puoli kiloa 1,8 euroa. Syötyäni niitä minulla oli paha olo koko loppuillan… Ja lainaamissani Aku Ankoissa oli ärsyttävä fontti puhekuplissa. Ja faija sulki adsl-linjan, ennen kuin ehdin kunnolla nettiin mennäkään. (Netti menee tässä talossa hassusti kotiverkon kautta - faijan koneen täytyy olla päällä, jotta minä pääsen nettiin. Kun sen koneen sulkee, netti menee minulta poikki. Eikä se ikinä kerro, milloin se poikkasee.)
Suoraan sanottuna minulla on ollut parempiakin päiviä.
Lähetetty Lauantaina, 29. Lokakuuta 2005 kello 13:23. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Sekavaa, Houston, sekavaaKokeiltua: Paint Shop Pro X
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.
Tuosta vauvajutusta… Olen samaa mieltä kanssasi, ärsyttävän kuuloisia. MInun tekisi mieli sanoa jokaikiselle rääkyvälle lapselle, tai ainakin niiden vanhemmille, että turpa kiinni… Ja netin saat käyttöösi melko helposti(muuten kyllä mutta siinä pitää säätää jotain asetuksia kummastakin koneesta): etsit sen nettipiuhasi ja kytket sen adsl-modeemiin faijasi koneen sijasta.
Lokakuu 29, 2005 kello 19:34Itselläni on n. 1,5-vuotias pikkuveli ja vaikka se välillä huutaakin niin on se vaan mukava kaveri. Kiva seurata pienen ihmisen kehitystä, ensin ryömitään, sitten kontataan ja nyt jo kävellään. Huutaahan siinä välillä pitää, mutta ei se mitään. Suosittelen katsomaan asioita muiltakin kantilta kuin omalta, tai alleviivata kovasti että kyseessä on oma näkemys, niin kuin nyt onkin.
Joo ei tässä muuta. Ja en sano että olet väärässä, kyllähän se tuppaa harmittamaan ketä tahansa, kun vieressä kiljutaan kovempaa kuin laki sallii. Eikö? ;)
Lokakuu 29, 2005 kello 20:48Itselläni ei nuromepia sisaruksia ole, ellei 14 minuuttia nuorempaa kaksoissiskoa lasketa. En ole ikinä pitänyt lapsista enkä etenkään vauvoista - ja sitä nyt vain on jatkunut ospauilleen niin kauan, kuin jaksan muistaa (eli sieltä nelivuotiaasta asti).
Kaikki ei pidä kaikista. :) En ole eläissäni tajunnut, miten jotkut lässyttävät vauvojen söpöydestä. Rumiahan ne ovat kuin penteleet. Inhottaa katsella bussipysäkeilläkin niitä mainoksia, missä on vaippoihin puettuja vauvoja. Koetan aina olla katsomatta niihin, ne on niin… no, rumia. Ja pienten lasten kirkuminen ja pomppiminen ja törmäileminen ja rääkyminen on jotain vielä pahempaa.
Ehkä minulla on jotain epämääräistä pään sisässä. Mene ja tiedä. :) Kaikki ei pidä kaikesta.
Lokakuu 29, 2005 kello 22:55