Haikailua kylmemmän sään peräänJoku minun nimelläni?
Vielä eilen ja toissapäivänä minä haikailin kylmemmän sään perään. Nyt taas lähinnä harmittaa, sillä koko päiväksi on luvattu ukkoskuuroja. Sataa, on tyyntä. Taas sataa, on tyyntä. Ukkostaa. Sataa kaatamalla. Taas on tyyntä. Kukaan meiän kitkemisporukasta ei mene tänään töihin. Avaimet on Lauralla. Vaikka olisinkin mennyt kitkemään, en olisi saanut hanskoja ja muita tarvikkeita. Enkä olisi päässyt mihinkään suojaan kaatosateen yllättäessä. Ja meillä on lupa jäädä pois jos sää on liian huono… Ja työt ovat tavallaan urakkana, ne tehdään loppuun ja sitten saadaan palkka… Palkkaa ei oikeastaan menetetä lainkaan, sama työ tehdään jonain muuna päivänä…
Silti tuntuu lintsaukselta… Vaikka mitään ei periaatteessa menetetä, ei ainakaan rahallisesti. Minä olen tällainen. Hermoheikko.
Nyt olen sitten koko maanantain kotona. Soitin Miisalle, mutta se oli Keravalla. Toisin sanoen ei seuraa meikän kirjastomatkalle. En voi lähetä ostoksille, koska lainasin kaikki rahani siskolle Tuskan lippua varten - ja sisko tajusi vasta nyt, että sillä kestää sen maksamisessa iäisyys.
Ei ole siis mitään tekemistä. Ei kerrassaan mitään. Istun koneella. Meinasin nukkua, mutta tajusin, että unirytmini menisi sekaisin. Avasin toiveikkaana mailini, mutta kukaan ei ollut muistanut minua. Selasin vieraskirjojani, ja vain Menthalin vieraskirjaan oli jätetty viestejä. Avunpyyntöjä HTML:n kanssa. Ja kirjoitusivulla nimenomaan kielletään ne.
Ankeaa. Ankea päivä. Siskokin kielsi ahmimasta sen suklaata.
Lähetetty Maanantaina, 13. Kesäkuuta 2005 kello 10:33. Osion Elämä alla. Kommentointi ei ole sallittu.
Haikailua kylmemmän sään peräänJoku minun nimelläni?
On päiviä, jolloin me kaikki pelkäämme pimeää.